Kansallispuistojen määrä ja suosio ovat nousseet huimasti 1970-luvulta nykypäivään, mutta niissä koetut elämykset ovat pysyneet yllättävän muuttumattomina.
Luontokokemukset, fyysisiset suoritukset, sosiaalinen vuorovaikutus ja monitasoinen virkistyminen ovat säilyttäneet asemansa. Leimallista elämyksille ovat niiden henkilökohtaisuus, moniulotteisuus ja yllätyksellisyys, ilmenee Itä-Suomen yliopiston tuoreesta tutkimuksesta.
Monipuolista ja henkilökohtaista
Journal of Outdoor Recreation and Tourism -tiedejulkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa paneuduttiin Pallas-Yllästunturin kansallispuiston autiotupien vieraskirjamerkintöihin vuodesta 1970 vuoteen 2016. Puoli vuosisataa kattava päiväkirjamainen aineisto tarjosi autenttisen katsauksen kävijöiden tunnelmiin ja huippuhetkiin.
Kertomuksissa korostui kansallispuistoissa koettujen elämysten monipuolisuus ja henkilökohtaisuus. Sama kohde tarjosi yhdelle esteettisen, jopa hartaan hengellisen kokemuksen ja toiselle hikisen urheilusuorituksen.
Joillekin käynti puolestaan merkitsi päiväkausien yksinoloa, kun taas toiset kokivat hauskaa yhdessäoloa ystävien kanssa. Erilaiset elementit lomittuivat toisiinsa muodostaen ainutkertaisia ja moniulotteisia elämyksiä.
”Tulin Pallakselta, tulo kesti 5 tuntia, oel lunta, jiätä ja sumua, ei tahtonna nähä pylväsväliä, pöljysissän nousin Taivaskerolle, pit melekein nelinkontin nousta nii oel liukasta…” kertoo Nammalakurun autiotuvan vieraskirja 13.10.1975.
Tutkimuksen perusteella kansallispuistoelämysten ytimessä olivat luonto, fyysiset suoritukset, sosiaalinen vuorovaikutus sekä henkilökohtaiset perusasiat, kuten ruoka, uni, irtipääsy arjesta ja virkistyminen. Nämä elämyselementit säilyivät päiväkirjamerkinnöissä ennallaan huolimatta ympäröivän yhteiskunnan merkittävästä materiaalisesta ja teknologisesta murroksesta.
-Nykypäivän retkeilijä kokee huipputeknisissä goretex-vaatteissaan ja satelliittipaikannin kädessään aika lailla samoja asioita kuin 1970-luvulla samoissa maisemissa sarkahousuissa patikoinut edeltäjänsä, tutkija Esko Sorakunnas tiivistää.
Tutkimuksessa havaittiin orastavia merkkejä esteettisten elämysten ja sosiaalisen kanssakäymisen lisääntymisestä sekä toisaalta joidenkin kävijöiden vieraantumisesta luonnonoloista.
Elämysmalli kuvaa luontoelämyksen yllätyksellisyyttä
Tunnusomaista kansallispuistojen luontoelämyksille oli niiden yllätyksellisyys. Kävijät saattoivat etukäteen yleisellä tasolla odottaa tietynlaisia elämyksiä, mutta he eivät voineet ennustaa lopputulosta varmasti – puhumattakaan sen ”tilaamisesta”.
Tätä ennakoimattomuutta ja olosuhderiippuvuutta kuvaamaan laadittiin tutkimuksessa elämysmalli, jota voidaan soveltaa sekä kansallispuistojen kehittämiseen että luontomatkailuyritysten palvelumuotoiluun.
Kehittämisessä ja palvelumuotoilussa tulisi kiinnittää huomiota luontoelämysten henkilökohtaisuuteen, moniulotteisuuteen sekä rajalliseen kontrolloitavuuteen.
Lähde: Itä-Suomen yliopisto
Tutkimusartikkeli:
Esko Sorakunnas. Dimensions and drivers of national park experiences: A longitudinal study of independent visitors. Journal of Outdoor Recreation and Tourism. 2020.